EN
Impressed Current Cathodic Protection (ICCP) -järjestelmä on kriittinen suojajärjestelmä aluksen vedenalaiselle rungolle. Sen tarkoituksena on polaroida teräspinta annettuun suojauspotentiaaliin estääkseen galvaanista korroosiota, kun järjestelmä toimii oikein. Kuitenkin jokainen hyvin kehitetty järjestelmä voi menettää tasapainonsa. Pienyritysten hätäpuheluissa yli 70 % ongelmista johtuu ylisuojauksesta, maalin vaurioitumisesta ja virheellisistä viitereferenssikennosignaaleista, jotka esiintyvät toistuvasti näissä lokitiedostoissa. Nämä oireet ilmenevät yleensä erikseen, mutta usein ne liittyvät toisiinsa. Tämän kolmiyhteisyyden tunteminen on ensimmäinen askel vianetsinnässä.
Ylisuojauksen ja anodien ylikäytön juurisyynä
Jos virta on liian suuri, ICCP-järjestelmä antaa liikaa virtaa, mikä aiheuttaa kotelon potentiaalin ylittävän -900 mV:n (Ag/AgCl-viiteelektrodin suhteen) rajan, jota kutsutaan yliprotekcioksi. Tämä ei yleensä ole hetkellinen ongelma; se on pikemminkin vaiheittain etenevä ongelma, joka johtuu viiteelektrodin epäonnistumisesta antaa oikeaa lukemaa tai ohjaimen epäonnistumisesta kalibroida itseään takaisinkytkentäpiirin suhteen. Monissa tapauksissa ohjaimen automaattiohjauksen asetusarvo on kiinnitetty väärään arvoon huonon maadoituksen tai huonon kaapelieristyksen vuoksi viitesolun ja ohjaimen välillä. Toinen mekaaninen syy on itse anodi, joka voi menettää pinta-alansa osittaisen passivoitumisen vuoksi, mikä saa järjestelmän lisäämään jännitettä, mikä puolestaan voi aiheuttaa yliprotektion koko kastetun pinnan alueella. SME:ssä mitataan aina ensin kotelon potentiaalia portaatillisella puolisolulla paneelin ulkopuolella ja laivan ulkopuolella, jotta voidaan poissulkea mahdollisuus yliprotekciosta.
Maalin vaurioituminen ja katodinen irtoaminen: toissijainen vaikutus
Ylikatsoja ei ainoastaan tuhlaa virtaa, vaan se todellisuudessa tuhoaa suojauspinnoitteita. Katodinen reaktio tapahtuu teräs-pinnan ja pinnoitteen välisessä rajapinnassa, jos aluksen potentiaali laskee alle -1 000 mV. Emäksinen ympäristö hajoittaa epoksi- ja kauttaipohjaisen maalin polymeerisidoksia, mikä voi aiheuttaa katodista irtoamista. Ensimmäisiä merkkejä ovat pienet kuplat tai kalkinvalkoinen saostuma hitsausnaulojen ja reunojen ympärillä, joissa pinnoite on luonnollisesti ohuempi. Kun maali irtoaa, paljastunut metalli vetää lisää virtaa, mikä puolestaan aiheuttaa lisää maalin irtoamista jne. Olemme suorittaneet testin alusten vaurioituneiden pinnoiteprosisteiden näytteillä Nantongissa, kun vaurioalue oli yli 5 000 neliömetriä, ja tulokset osoittavat, että pinnoitteen adheesio vähenee jopa 60 %:lla vain kolmessa kuukaudessa ylikatsoituissa aluksissa. Ratkaisu ei ole vähentää virtaa, vaan korjata pinnoitetta oikein ja säätää samanaikaisesti koko järjestelmää – uuden maalin käyttö ei toimi, jos se levitetään jo voimakkaasti polarisoitulle pinnalle ilman, että järjestelmää samalla säädettäisiin; muussa tapauksessa vikaantuminen tapahtuu taas viikoissa.
Viitekennojen hälytysten ymmärtäminen: vääriä signaaleja vastaan todellisia vikoja
Yksi ymmärretty vähiten olevista kysymyksistä on yleinen viitereferenssikennon hälytys. Korkea potentiaali tai kennohälytys voi tarkoittaa ainoastaan sitä, että viitereferenssi on irrotettu paneelista. Hopea/hopeakloridielektrodit saattavat saastua meren kasvillisuudella, siltillä tai öljykalvoilla, mikä muuttaa sisäisen elektrodiliitoksen potentiaalia ja aiheuttaa virheellisiä millivolttilukemia. Yhtä usein on kyse kaapelivuodosta (kun kosteus pääsee liitoslaatikkoon tai haavoittunut liitos on kaapelissa, joka kulkee merisäiliön läpi), jolloin syntyy rinnakkainen vastusreitti, joka simuloi viiteviivan vaellusta. Laitteiston korvaamiseksi SME:n teknisen tuen insinöörit suorittavat kolmivaiheisen diagnoosin: (1) tarkistetaan kennon tasavirtavastus tunnetun puhtaana pidetyn elektrodin suhteen, (2) tarkistetaan eristysvastus kennon ja maan välillä (tulisi olla yli 20 MΩ) ja (3) suoritetaan dynaaminen virtakatkaisutesti sen määrittämiseksi, seuraaako hälytys virtakatkaisuja. Yli 40 %:a niistä hälytyksistä, joihin me reagoimme, voidaan ratkaista puhdistamalla kennon pinta ja tiivistämällä uudelleen kaapeliliitos, eikä vaihtamalla kennoa.
Käytännön kenttäongelmien selvittäminen ja korjaavat toimet
Vianmääritys tulisi suorittaa menettelyperusteisesti eikä arvaamalla. Ensimmäiseksi sinun tulee dokumentoida virran ja jännitteen mittausarvot viimeisen 72 tunnin ajalta. Useimmissa tapauksissa virran ja jännitteen poikkeama kertoo, kohtaako järjestelmä hitaan (ohjainpoikkeama) tai äkillisen (kaapeli- tai soluvika) ylinsuojauksen poikkeaman. Jos epäilet ylinsuojauksen olevan edelleen ongelmana näiden toimenpiteiden jälkeen, siirrä järjestelmä manuaaliseen ohjaukseen. Vähennä virtaa ja tarkkaile portaatonta vertailuelektrodia aluksen rungossa: jos portaatton mittaus on normaali, mutta paneelissa näkyy ylinsuojauksen merkkiä, niin aluksen sisäinen vertailuelektrodi on epäluotettava. Jos molemmat näytöt osoittavat negatiivista arvoa, olet todennäköisesti liioittelut anodipiiriä; tarkista anodien resistanssi ja vaihda mikä tahansa anodi, jonka yli mitattu tasajännitehäviö on 8 V. Tarkista aina anodin tai vertailuelektrodin eteenpäin näkyvä pinta maalikerroksen rei’istä tai neulapisteistä. Näitä reikiä voidaan etsiä myös ilman liitospisteen havaitsemislaitetta. Toisena seikana liitospisteen havaitsemisella voidaan varmistaa, onko reikää olemassa. SME tarjoaa 12 kuukauden takuun kaikista korjaushuollon työistä, ja tiedotamme asiakkaita tästä luonnollisesti. Kukaan takuu ei kuitenkaan korvaa aktiivista viikoittaista vertailuelektrodin pois-potentiaalin mittaamista ja kaiken telakan puhdistusta. Tarkkaile aina virran nousua varoitusmerkkinä mahdollisesta tulevasta ylinsuojauksesta. Useimmat ylinsuojaukset ovat vältettävissä, jos käytämme järjestelmien seurantaan kurinalaista ja johdonmukaista lähestymistapaa; tämän analyysin perusteella esitämme vuosittain yli 500 tapausta. Älä yritä lukea liikaa välipuheita; käytä oikeita periaatteita, jotka toimivat ikuisesti aluksillesi.